YLEISTIETOJA
Omena on yksi vanhimmista hedelmistä. Sen synnystä on useita tarinoita: Raamatun mukaan se kasvoi jo paratiisissa, toinen myytti taas kertoo sen olevan lahja viinin jumala Dionysokselta rakkauden jumala Afroditelle. Omena on aikojen kuluessa symboloinut erotiikkaa, rakkautta, hedelmällisyyttä, terveyttä sekä niin maallista kuin kirkollistakin valtaa. (Anssi Krannilan ja Anne Palon kirjasta Omenapuu).

Euroopassa omenaa on viljelty jo yli 5000 vuotta. Pohjolaan viljely levisi kristinuskon mukana 1100-luvulta alkaen, Suomeen 1400-1500 -luvuilla sekä idästä (Venäjältä ja Baltiasta) että lännestä (Ruotsista ja Saksasta). 1930-luvulla oli omenanviljely Suomessa suurimmillaan, mutta sota-ajan kylminä pakkastalvina suurin osa omena- ja myös päärynäpuista tuhoutui. Nykyisin omenaa viljellään ammattimaisesti Ahvenanmaalla, Lounais-Suomen rannikolla ja kuuluisimman omenapitäjän Lohjan ympäristössä. Pohjoisempaakin ammattiviljelyä toki löytyy ja kotipihoissa omenapuita kasvaa jopa Lapissa.

Omenalajikkeet ryhmitellään kesä-, syys- ja talviomenoihin kypsymisajankohdan mukaan; talviomenat tarvitsevat yleensä lyhyen varastoinnin ennen kuin ne ovat parhaimmillaan. Kotimaiset omenat tulevat kauppoihin elokuun puolivälissä ja niitä löytää hevi-tiskeiltä jouluun asti. Koska kotimaista omenaa ei tarvitse käsitellä säilöntäaineilla, ne voi huoletta syödä kuorineen: vitamiinithan ovat heti kuoren alla.

Omenat säilytetään kylmässä, +1 - +2 asteessa. Omena tuottaa runsaasti etyleeniä, jota syntyy kasvien hengityksessä. Omenaa ei siis kannata säilyttää sellaisten kasvisten läheisyydessä, jotka kärsivät etyleenistä.